Helmikuun lähipäivät olivat suurimmalle osalle meistä ne viimeiset. Toivottavasti myös minulle. Viittaan siis siihen, että suunniteltu valmistuminen on toukokuussa.
Torstai koostui YTO:ista eli yhteistoiminnallisista harjoituksista. Kunkin pienryhmän tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa yksi YTO-opetus, joko verkossa tai lähipäivässä toteutettavaksi. Meidän pienryhmämme valitsi lähipäivätoteutuksen. Oman YTO:n lisäksi tehtävänä oli osallistua jonkin toisen pienryhmän vetämään YTO:oon. Itse osallistuin tunnille, jossa aiheena oli motivaatio ja metodina draama. Motivaatiosta en sinänsä oppinut mitään uutta, mutta draama metodina oli mielenkiintoinen. Teimme mm. harjoituksen, jossa jokainen esitti still-kuvana eli pysäytettynä kuvana tilannetta, jos on itse ollut erityisen motivoitunut. Muun ryhmän tehtävänä oli yrittää arvella, millaista tilannetta henkilö esittää. Tarkoituksena oli tietysti pohdiskella omaa motivoitumista, mutta myös lisäksi tutkia sitä, voiko toisesta henkilöstä nähdä, kuinka motivoitunut hän on.
Teimme myös ryhmänä still-kuvan. Sekin harjoitus oli oikein mielenkiintoinen.
Metodista jäin miettimään, toimisiko se esim. toisella asteella. Toisaalta miksipä ei. Draama-metodi on osallistamista parhaimmillaan. Voihan sen ajatella myös edistävän toimijuutta ja osallisuutta, asioita, jotka ovat positiivisen pedagogiikan mukaan tärkeitä oppimisen kannalta. Positiivisesta pedagogiikasta lisää tuonnempana. Todettakoon vielä, että draama-harjoitusten aikana kukaan ei nukahtanut tai alkanut räpelöimään kännykkäänsä, mikä puoltaa draama-metodin käyttöä tehokkaana välineenä.
Iltapäivällä oma pienryhmämme veti YTO-session aiheesta positiivinen pedagogiikka. Metodina meillä oli kyselevä opetus sekä ryhmätyö. Aloitimme opetustuokiomme pienellä hikijumpalla. Ryhmästämme S., joka toimii peruskoulussa erityisopettajana kertoi harjoituksen saavan molemmat aivopuoliskot aktivoitumaan, mikä edistää oppimista. Jumpan jälkeen menimme itse asiaan. Lähdimme liikkelle reippaasti kysellen. Saimme kuulijakunnasta hyviä kommentteja aikaan ja näytti siltä, että porukka kuunteli kiinnostuneena. Kyselevässä osuudessa tuli käytyä teoria pääpiirteissään läpi. Näytimme kyselevän osuuden jälkeen vielä kootusti pointit teorian osalta. Sen jälkeen meillä oli ilo esittää kasvatustieteen tohtori Erja Sandbergin haastattelu M. & A:n toteuttamana hienona videona. Videon jälkeen teetimme ryhmätyön. Kirjoitan enemmän reflektiota sessiostamme tuonne varsinaiseen tehtävää käsittelevään osuuteen.
Perjantai koostui vierailuista ammatillisen erityisopetuksen kenttään Keski-Uudellamaalla. Kuulimme nuorisotyöstä, vierailimme työpajoilla, kuulimme jopo-opetuksesta eli joustavasta perusopetuksesta, Keudassa tapahtuvasta erityisopetuksesta integroituna normaaliopetukseen sekä vielä lopuksi vierailimme Validiassa ja saimme siellä varsin hyvän kattauksen tietoa erityisammattioppilaitoksen toiminta-alueesta.
Kaksi hyvin erilaista ja mielenkiintoista, monipuolista päivää siis takana.
Hei,
VastaaPoistaoli mukava lukea, että draama-metodi innosti sinua. Sen käyttö osaamista vetäjältään, mutta metodin korkea intensiteetti ja kokemuksellisuus tekevät siitä tehokkaan ja koskettavan pedagogisen välineen. Draamakasvatukseen on tarjolla koulutusta esim. https://www.avoin.jyu.fi/oppiaineet/draamakasvatus ja https://courses.helsinki.fi/fi/open-university/subjects/draamakasvatus
Uskon, että perjantain vierailu Järvenpään nuorisokeskukseen ja Validia AO:oon syvensi useimpien näkemystä eritysitä tukea tarvitsevien opetuksesta ja palveluista. Itse pidän retken kokemuksellisuutta erityisen merkittävänä oppimisen syventäjänä.