Hae tästä blogista

Opetuksen havainnointi kansalaisopistossa

15.11. kävin havainnoimassa opetusta kansalaisopiston luennolla. Aiheena oli taidehistoria. Kyseessä oli luento, joten ei voida sanoa opetuksen olleen varsinaisesti kovin osallistavaa. Luento on tietysti parhaiten tarkoitukseen soveltuva tapa silloin, kun on tarkoitus käydä läpi laaja asiasisältö lyhyessä ajassa.


Aluksi arvelin, etten saa luennosta kovin paljon irti opetuksen havainnoinnin kannalta. Arvelu osoittautui kuitenkin vääräksi oletukseksi. Huomasin, että luennonkin voi rakentaa elävällä ja osallistavalla tavalla. Luennoija käytti paljon kuvia, niitä oli hänellä koko luennossa yhteensä noin 200. Kuulijalla pysyi kiinnostus yllä jo ihan siitä syystä, että kuvat vaihtuivat tiuhaan. Opettaja käytti myös muita keinoja, pitää kuulijat hereillä ja kiinnostuneina. Jonkin verran luennoitsija kertoi omista kokemuksistaan, jotka usein ovat varsin käypä osa opetusta. Lisäksi luennoitsija löysi aiheesta herkullisia yksityiskohtia. Jonkin verran hän käytti metodina myös kysymistä.


Kysyin jälkeenpäin kohderyhmän huomioimisesta. Opettaja kertoi, että sisältö on täysin sama, mikä se voisi olla myös yliopiston luennolla. Kuulemma kuitenkin asia tehdään kansalaisopiston kurssille helpommin omaksuttavaksi ja tämäkin opettaja oli tehnyt hurjat 100 tuntia valmistelutyötä. Jäin miettimään, että noin paljon päivätyökseen opettava ei ehkä pysty yhteen luentoon valmistelutunteja käyttämään. Kyseisellä opettajalla on ilmeisesti niin suuri omakohtainen kiinnostus aiheeseen, että jo tästäkin syystä hän valmistautuu paremmin kuin hyvin, toisin sanoen käyttää mielellään aikaansa aiheeseen perehtymiseen ehkä enemmänkin kuin olisi välttämätöntä.

1 kommentti:

  1. Opettajan oma innostus ja kiinnostus aiheenseensa tarttuu opiskelijoihin. Opettaja voi parhaimmillaan toimia kipinän sytyttäjänä. Onneksi opettajan ei tarvitse normaalisti tehdä sataa tuntia valmisteluja - eikä kukaan jaksaisikaan.

    Monesti ensimmäinen vuosi on varsin työläs, mutta pedagogisen taidon karttuessa valmistelu tapahtuu kokemusperäisesti karttuneiden skeemojen avulla. Useinkaan opetus ei kulje juuri niin kuin se on suunniteltu, mutta ei se haittaa, kun toimii tilannelähtöisesti. Kokemus tuo varmuutta elää hetkessä ja kuitenkin viedä sessiota kohti tavoitetta.

    VastaaPoista