1. Uraohjaus-teeman reflektointi lähdeaineistoon nojaten

Uraohjaus - mitä opettajan on hyvä ymmärtää koulutuksen muutoksesta sekä uudenlaisesta oppimisesta ja opettamisesta

Megatrendit

Osana tulevaisuuden tutkimusta perehdytään megatrendeihin. Sitra julkaisee vuosittain trendilistan, jossa kuvataan keskeisimmät tulevaisuuteemme vaikuttavat tekijät. Vuoden 2016 julkaisussa ovat tarkastelun kohteena teknologia, globaali keskinäisriippuvuus sekä kestävyyskriisi.
Alle olen koonnut muutamia suoria lainauksia, jotka mielestäni avaavat aihetta hyvin. Kannattaa lukea Sitran julkaisu kokonaan.

Globalisaatiosta:
"Poliitikoilla, virkamiehillä ja muilla yhteiskunnallisilla toimijoilla tulisi olla riittävä
ymmärrys yhteiskunnallisten haasteiden monimutkaisuudesta, toimintaympäristön
kompleksisuudesta ja keskinäisriippuvuudesta. Tarvitaan työkaluja ja prosesseja, joiden
avulla vaikeita haasteita voidaan ratkoa strategisesti ja ketterästi. Monet poliittiset kysymykset
ovat luonteeltaan poikkisektoriaalisia ja moniulotteisia, joten niitä ratkottaessa
kysymyksiä tulisi myös lähestyä siten. Demokratiaa tulisi edelleen vahvistaa, ja 2020-
luvun haasteet vaativat myös innovaatioita, jotka päivittävät yli sata vuotta vanhoja
demokratian työkaluja nykyaikaan paremmin vastaaviksi. Eri tahojen hyvät yhteistyömallit
ja jaetut vastuut ovat avainasemassa, kun etsitään uusia hallinnon malleja. Kukaan
ei voi enää yksin vastata tai toimia monimutkaisessa maailmassa."

Kestävyyskriisistä:
"Historiallisesti hyvinvoinnin kasvu on ollut
sidoksissa sekä talouden kasvuun että luonnonvarojen
käytön kasvuun. Irtikytkennällä tarkoitetaan
hyvinvoinnin ja talouden kasvun irtikytkentää
sekä toisistaan että erityisesti luonnonvarojen
kestämättömästä käytöstä. Tavoitellaan
siis hyvinvoinnin kasvua myös matalan talouskasvun
aikana ja ilman kantokyvyn ylittävää
luonnonvarojen käyttöä."
"Irtikytkentä tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia Suomelle. Luonnonvarojen käytössä
on nopeasti kasvavaa kysyntää tavoille korvata uusiutumattomia luonnonvaroja uusiutuvilla
sekä tavoille korvata yli uusiutumiskyvyn käytettyjä luonnonvaroja sellaisilla
luonnonvaroilla, joita toistaiseksi hyödynnetään vain vähän. Aurinkoenergia on hyvä esimerkki
lähes rajattomasta luonnonvarasta, jonka hyödyntäminen energiantuotannossa
on vasta alkumetreillä. Teoreettisesti aurinko lähettää maahan tuhansia kertoja enemmän
energiaa kuin ihmiskunta tällä hetkellä kaikkinensa käyttää. Samaten kiertotalous
on erinomainen esimerkki toimintatavoista, joissa luonnonvarojen käyttöä tehostetaan
merkittävästi. Hyvin suunnitellulla ja toteutetulla kiertotaloudella sekä uusiutuvat että
uusiutumattomat luonnonvarat voidaan hyödyntää useita kertoja, mikä tarkoittaa, että
samalle materiaalille saadaan katetta useaan kertaan ja riippuvuus neitseellisistä luonnonvaroista
pienenee. Lisäksi on mahdollista korvata tuotteiden kulutusta ja käyttöä
palveluilla sekä siirtymällä jakamaan tuotteita omistamisen sijaan. Tavoitteena on edelleen
saada luonnonvaroista niistä tavoitellut hyödyt, mutta tehdä tämä tavalla, joka ei
ylitä maapallon kantokyvyn rajoja."

Teknologiasta:
"Digitaalisoitumisen ja internetin mahdollistamien uusien toimintatapojen synty
tarkoittaa sitä, että meneillään on samankaltainen siirtymäaika, kuin mitä teollinen vallankumous
tai sähkön laajamittainen käyttöönotto tarkoitti aikoinaan ihmiskunnalle.
Paitsi että nämä uudet teknologiat mullistivat tuotannon, ne myös muuttivat radikaaleilla
tavoilla sitä, miten ihmiset työskentelivät, elivät, asuivat, mitä arvostivat, ansaitsivat
tai ajattelivat maailmasta. Elämme parhaillaan samanlaista siirtymävaihetta, johon kuuluu
sekä vaikeutta sopeutua uuteen aikaan että huikeita mahdollisuuksia, jotka toteutuessaan
ovat vasta edessäpäin."

"Tällä hetkellä ihmisten elämään konkreettisimmin näkyvät teknologian vaikutukset liittyvät
työelämän murrokseen, ammattien katoamiseen, osaamisen syvään muuttumiseen
ja erikoistumiseen sekä uudenlaisiin liiketoimintamalleihin, jotka suosivat helposti
yhtä suurta voittajaa. Uuden ajan yritykset eivät nimittäin välttämättä työllistä suurta
määrää ihmisiä. Hyvä esimerkki kaikista edellä mainituista on esimerkiksi Instagram,
joka työllisti vain 12 ihmistä, kun se myytiin vuonna 2012 Facebookille miljardilla dollarilla.
Vertailukohdaksi käy 1900-luvun valokuvauksen jättiläinen Kodak, joka parhaina
aikoina työllisti yli 140 000 ihmistä. Samanlaisia radikaaleja muutoksia voidaan olettaa
nähtävän lähes kaikilla aloilla. Siten perustellusti huolta aiheuttaa teknologisen uudistumisen
aiheuttama työn murros, jonka myötä monia tehtäviä, myös korkean osaamisen
töitä, voidaan pitkälle automatisoida."

"Tällä kertaa yhteiskuntien uudistumiskyvylle asettaa painetta kuitenkin länsimaisten
yhteiskuntien demografia. Ikääntyvien yhteiskuntien ikäpyramidi on muuttumassa
enemmän timantin tai neliön kaltaiseksi. Suomi kulkee tämän kehityksen etunenässä.
Siksi uuden sukupolven astuminen johtoon ei ole enää samalla tavalla automaattinen
kehityskulku, vaan yhä laajempi kirjo sukupolvia toimii yhdessä, hyvin erilaisissa tehtävissä
ja jopa todellisuuksissa. Erittäin tärkeä kysymys onkin, miten ikääntyvien yhteiskuntien
uudistumiskyky toimii. Ei riitä, että nuoret yksin omaksuvat uutta teknologiaa,
kestäviä elämäntapoja ja uudenlaisia toimintakulttuureja, vaan ikääntyvissä yhteiskunnissa
eri sukupolvet tarvitaan mukaan."

Lähde: https://www.sitra.fi/julkaisut/Muut/Megatrendit_2016.pdf

Koulutuksen reformi

Koulutuksen reformi eli uudistuminen on parhaillaan käynnissä. Reformissa otetaan kantaa koulutukseen hyvin kokonaisvaltaisesti. Tarkastelussa ja muutoksen kohteina ovat niin rahoituspohja ja opetussuunnitelmat kuin myös uudenlainen käsitys siitä, mitä oppiminen ja opettaminen on. Jo pitkään on puhuttu elinikäisestä oppimisesta, mutta nyt ollaan todenteolla tuomassa aidosti sellaisia elementtejä pitkin elämänkaarta, että elinikäinen oppiminen on mahdollista.
Esimerkkejä mahdollisuudesta elinikäiseen oppimiseen ovat joustavuus, joka tulee näkymään yhä enenevässä määrin henkilökohtaistettuina oppimispolkuina ja formaalin ja non-formaalin koulutuksen rajan hämärtyminen sekä työn opinnollistaminen. Lisäksi yksi tärkeimpiä reformin tavoitteita on yhdistää nuorten ja aikuisten koulutuksen tarjonta, rahoitus ja ohjaus.

Tulevaisuuden opettaja

Käsitys opettajuudesta on muuttunut ratkaisevasti verrattuna aiempaan. Opettaja ei ole enää luennoitsija eikä opettaminen ole opettajakeskeistä. Opettamisessa tärkeää on oppimiskeskeisyys. Opettajan rooli muuttuu yhä enemmän kohti ohjaajaa. Opettaja ohjaa oppilaitaan ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Tähän tarvitaan ihan uudenlaista pedagogista otetta.
Pedagogiikan päivityskään ei kuitenkaan riitä. Muuttuvassa maailmassa opettajan on tutustuttava laajasti erilaisiin teemoihin, kuten kansainvälisyys, monikulttuurisuus, ja opiskelijoiden valmistumisen edesauttaminen. Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus on tärkeää kahdesta syystä: ensinnäkin opiskelijat voivat suuntautua työelämään aloille, yrityksiin ja yhteisöihin, joissa monikulttuurisuus on arkipäivää. Toiseksi yhä useammin yhä useampi opiskelija edustaa erilaista kulttuuritaustaa kuin opettaja itse.

Tulevaisuuden trendit ja niiden vaikutus oppimiseen

Tulevaisuuden suuntaa on vaikea nähdä, siksi yhden spesifin osaamisalueen hallinta riittää koko elämän ajaksi yhä harvemmalle. Tärkeää on oppia toimimaan luovasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Oppimisessa korostuvat sosiaaliset taidot, viestintä- ja vuorovaikutustaidot, ongelmanratkaisutaidot, ajattelemaan oppiminen, yhteistyön osaaminen, luovuus ja vastuullisuus.
Digitalisaatio tulee muuttamaan oppimisympäristöjen niin, että yhä enemmän maksuttomia oppimateriaaleja on vapaasti saatavilla. Tämä tekee oppimisen demokraattiseksi. Lisäksi helposti eri laitteilla saatavilla olevat oppimateriaalit helpottavat opiskelun liittämistä muihin elämäntilanteisiin, kun opiskelija voi yhä useammin valita itselleen sopivan ajan ja paikan opiskelulle. Tämä on omiaan vaikuttamaan siihen, että ohjauksen merkitys korostuu ja ohjaustakin pitää pystyä tarjoamaan eri kanavissa joustavilla tavoilla.

Työvaltaisten oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien käyttö tulee lisääntymään. Oppimisen tulee vastata työelämän tarpeita ja niinpä työelämän täytyy olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa opintoja omalta osaltaan esimerkiksi siten, että työtä opinnollistetaan, ts. työ suunnitellaan ja toteutetaan niin, että siitä on mahdollisuus muodostaa osaamiskokonaisuuksia ja osaamispisteitä.

Uudet oppimisympäristöt ja opetusratkaisut

Tulevaisuuden oppija voi opiskella monimuotoisesti henkilökohtaistetulla opintopolullaan. Usein opiskelutapahtuu digitaalisesti toteutetuissa oppimisympäristöissä. Haasteena on suunnitella oppimisympäristöt niin, etteivät tue vain digitaalisuustarvetta vaan myös aidosti tukevat opiskelijan mahdollisuuksia oppimiseen. Digitaaliset ympäristöt eivät voi olla vain sitä, että entiset power pointit siirretään johon digitaaliseen ympäristöön ja sitten opiskelija käy lukemassa ne sieltä. Digitaalistenkin oppimisympäristöjen tulee tukea vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Harvoin opiskelija pystyy viemään opintonsa alusta loppuun täysin itsenäisesti. Useimmiten tarvitaan itsenäisen työskentelyn lisäksi tai tueksi ryhmän tukea ja ohjaajan tukea.

Nimenomaisesti mielenkiintoista onkin se, että vaikka nyky- ja tulevaisuuden teknologia mahdollistaa yhä useammin ja yhä useammalle itsenäistä oppimista monimuotoisilla ja henkilökohtaistetuilla poluilla ja tavoilla, nähdään silti, että oppimisessa korostuvat entisestään vertaisoppiminen ja osallistava oppiminen. Nämä ovat sellaisia, että niissä nähdään useampi kuin yksi oppija oppimisverkoston osana. Ajatuksena on siis, että kukaan ei voi oppia yksin tyhjiössä eikä oppimisprosessi silti ole pelkästään oppijan oma henkilökohtainen asia, vaikka opintopolku onkin henkilökohtaistettu.

Fyysiset oppimisympäristötkään eivät aivan lähitulevaisuudessa katoa kokonaan. Fyysisia tiloja on edelleen olemassa, varmasti ainakin perus- ja toisen asteen koulutuksessa, mutta myös muilla asteilla. Fyysisissäkin ympäristöissä tulee huomioida oppimis-, ei opettajalähtöinen, opetus ja ohjaus.
Tulevaisuuden ammattiosaaminen hankitaan yhä enenevässä määrin formaalin koulutuksen ulkopuolella tai sen lisäksi. Myös formaaliin koulutukseen tulee kuitenkin sisällyttää työelämässä oppimista yhä enemmän ja yhä monipuolisemmilla tavoilla, jotta tutkinnon suoritettua mahdollisuudet siirtyä työelämään ovat hyvät.

Yleinen ajatusmaailma saattaa kuitenkin lähteä kehittymään siihen suuntaan, että tutkinto sellaisenaan ei ole riittävä pyrittäessä ammattiin. Non-formaalin koulutuksen piiriin hakeutumisella pyritään vahvistamaan omaa identiteettiä ja työelämän turvaa jatkuvan muutoksen kourissa olevilla työmarkkinoilla. Tämän suuntaista kehitystä on havaittu Yhdysvalloissa, jossa merkittävät kontaktit ja verkostot hankitaan oppilaitosten ulkopuolella.

Yrittäjämäinen oppiminen ja yrittäjyyspedagogiikka

Näkisin, että yrittäjyyspedagogiikka vastaa melko kattavasti monelta osin tulevaisuuden oppimisen ja opettamisen haasteisiin. Yrittäjämäisessä oppimisessa keskeistä on vastuu omasta oppimisesta. Oppija on aktiivinen toimija. Kukin oppija tuo oman osaamisensa yhteisön käyttöön, mikä synnyttää uusia oivalluksia yksilöissä ja yhteisössä. Oppmisprosessi on ennakoimaton; alussa ei aivan tarkalleen yksityiskohtaisesti tiedetä, mitä opiskelija tulee oppimaan ja millä tavoin. Oleellista on kuitenkin ohjaajan ja opiskelijan ymmärrystä osaamistavoitteista.

Suunniteltaessa yrittäjämäiseen oppimiseen tähtävää opetusta, voidaan avuksi ottaa innostuksen ja riskinoton pedagoginen malli. Yrittäjyyspedagogiikkaan kuuluu käsitys innostuksen ja intohimon välttämättömyydesta tavoiteltaessa itseohjautuvuutta ja sinnikästä opiskelua, joka johtaa kestävään oppimiseen ja elinikäisen oppimisen taitojen hallintaan.

Innostus saa opiskelijan kokemaan oppimisen merkitykselliseksi ja omaa uraa hyödyttäväksi. Innostuksella on valtava psykologinen merkitys. Riskinotto puolestaan saa haastamaan oman osaamisen ja kokeilemaan itsensä likoon laittamista. Uteliaisuus on tärkeä riskinoton kumppani. Riskinoton halukkuuden lisäksi on oltava uteliaisuutta oppimisen oivalluksia kohtaan ja halu oppia myös virheiden kautta. Aiemmin tässä pohdinnassa olen tuonut esiin sen, että tulevaisuudessakin tarvitaan ammattitaitoisia opettajia, ohjaajia. Niin myös innostuksen ja riskinoton pedagogisen mallin mukaan, jossa tärkeää on oppimisen mahdollistava opettaja. Lisäksi tärkeää on yhteisöllisyys, jossa toiminnan kautta hankittua kokemusta jaetaan muiden kanssa. Vielä viimeisenä mainittakoon työelämän ympäristö, jota ei tässä pedagogisessa mallissa unohdeta myöskään. Nimittäin toki opiskelua ei tule tehdä vain sen itsensä vuoksi, vaan sillä pyritään lisäämään yksilön mahdollisuuksia toimia erilaisissa yhteisöissä, täysivaltaisena jäsenenä. Vaikka mallin kuvauksessa on mainittu vain yritykset ja muu työelämä, näkisin että tämä malli sopii myös niille, jotka jossain vaiheessa elämää eivät ole mukana työelämässä, vaan toimivat esimerkiksi vapaaehtoistoiminnassa yhdistyksissä.

Edellä esitetyn mallin vahvuus on positiivisuuden kehä, johon mallin menestyksekkäällä hyödyntämisellä päädytään. Edellä esitetty malli lisää opiskelijan autonomiaa, kykyä vaikuttaa omaan elämään. Autonomian toteutuminen johtaa kompetenssiin, kykyyn tehdä asioita ja saada tuloksia aikaiseksi. Tulokset tuodaan osaksi yhteisöä, yhteisön hyväksi, mikä taas lisää kokemusta merkityksellisestä yhteydestä muiden ihmisten kanssa. Kehä koostuu näistä kolmesta elementistä, eli yhteisöllisyyden katsotaan taas johtavan autonomiaan.