Opintojakso 3.2 Uudistuva ammatillinen koulutus

Yhdenvertaisuus ja opettajan ammattietiikka ja eettiset periaatteet

Sovimme pienryhmämme kesken perehtyvämme kokonaisuuteen "Uudistuva ammatillinen koulutus" siten, että kukin 6-henkisen ryhmämme jäsenistä valitsisi yhden aihekokonaisuuteen kuuluvan aiheen, perehtyisi siihen ja jakaisi tietonsa, huomionsa ja reflektionsa muulle ryhmälle omassa blogikirjoituksessaan. Kukin kävisi lukemassa muiden kirjoitukset oppimistarkoituksessa.

Valitsin omaksi aiheekseni yhdenvertaisuus ja opettajan ammattietiikka. Yhdenvertaisuus on arvo, joka sisältyy opettajan ammattietiikkaan. Opettajan ammattietiikka sisältää muitakin aiheita. Tekstini ensimmäisessä osiossa syvennyn yhdenvertaisuuteen ja toisessa osiossa käyn läpi eettisiä periaatteita muilta osin.

1. Yhdenvertaisuus

Ohjaava opettajani vinkkasi sivustolle www.yhdenvertaisuus.fi. "Yhdenvertaisuus.fi -sivusto on tarkoitettu tieto- ja materiaalipankiksi yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä kiinnostuneille henkilöille ja organisaatioille. Sivuilta löytyy tietoa lainsäädännöstä ja tutkimuksista sekä eri vähemmistöistä. Lisäksi sivuille on kerätty koulutusmateriaaleja sekä tietoa ajankohtaisista tapahtumista ja meneillään olevista kampanjoista. Sivuston ylläpidosta vastaa oikeusministeriö. Sivusto on rakennettu osana Euroopan komission rahoittamaa syrjinnän vastaista toimintaohjelmaa."
Sivusto on erittäin kattava katsaus aihealueeseen. Sieltä löytyvät keskeiset elementit liittyen yhdenvertaisuutta koskevaan lainsäädäntöön avattuna lyhyesti. Lisäksi löytyvät linkit, joiden kautta pääsee tutustumaan varsinaisiin lakeihin tarkemmin. Paitsi, että tuntee lainsäädännön pääpiirteissään, on mielestäni vieläkin tärkeämpää pyrkiä ymmärtämään mahdollisimman laajasti, mitä yhdenvertaisuus nimenomaan opettajan työssä tarkoittaa. Tähänkin sivustolta löytyy erittäin kattava valikoima tekstiä sekä koulutusmateriaaleja, power point-esityksiä, testejä, ohjeita, tutkimuksia jne. Materiaalin paljoudesta on löydettävä se itselle olennainen.
Jonkin aikaa sivustoa läpikäytyäni löysinkin mielestäni kaikista keskeisimmän: "Aito yhdenvertaisuus koulussa" -koulutusaineisto (http://www.yhdenvertaisuus.fi/hyvat_kaytannot/koulutusmateriaalit/aito-yhdenvertaisuus-koulussa/) sekä "Selvitys syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoista ja käytännöistä" (http://yhdenvertaisuus-fi-bin.directo.fi/@Bin/7724f178429d86288ef839042a393ce7/1487436272/application/pdf/240705/Selvitys%20syrjinn%C3%A4n%20vastaisen%20pedagogiikan%20keinoista.pdf).
Lisäksi netin ihmeellisestä maailmasta löytyy tietysti paljon muutakin tuon yhdenvertaisuus-sivuston ulkopuolelta. Esimerkiksi Youtubesta hakusanalla "yhdenvertaisuus koulussa" löytyy mielenkiintoisia videoita, joihin kannattaa tutustua.
"Suomen perustuslaissa (731/1999) yhdenvertaisuuden periaate viittaa sekä syrjinnän kieltoon että ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä." (Selvitys syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoista ja käytännöistä)

Tässä omassa pohdinnassa keskityn ensimmäiseen, eli syrjinnän kieltämiseen ja ehkäisemiseen koulumaailmassa.
"Yhdenvertaisuuslaissa (2004/21) syrjinnällä tarkoitetaan:
1) sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä);
2) sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun erityisen epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden, paitsi jos säännöksellä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia (välillinen syrjintä);
3) henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri (häirintä);
4) ohjetta tai käskyä syrjiä."
(Selvitys syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoista ja käytännöistä)

Käsittääkseni suurin osa yllä olevasta on suurimmalle osalle meistä niin sanotusti "itsestään selvää" tai ainakin räikeintä tahallista syrjintää, kuten käskyä syrjiä, tapahtuu uskoakseni vain hyvin vähän koulumaailmassa. En toki kiellä, etteikö sitäkin voisi olla. Keskityn kuitenkin niihin osa-alueisiin syrjinnässä ja syrjinnän vastaisuudessa, jotka ovat vaikeammin havaittavia. Siis sitä, missä kohdin opettaja saattaa tahtomattaan olla syrjivä. Tällaiseen alueeseen, tahtomatta toteutetun syrjinnän, näkyväksi tekemiseen on mielestäni tärkeää kiinnittää huomiota ja puuttua.
"Syrjinnän ajatellaan usein olevan lasten keskuudessa verrattain harvinaista. Tosiasiassa ennakkoluuloja ja syrjivää käyttäytymistä ilmenee kuitenkin kaikissa ikäryhmissä, mutta aikuiset ovat vain harvoin paikalla todistamassa tätä lasten osalta. (Aboud & Levy, 2000.) Jo alle kouluikäisten lasten on todettu osoittavan ennakkoluuloisuutta ja lasten on havaittu suosivan omaa ryhmäänsä muun muassa etnisyyden, sukupuolen, kansallisuuden ja vammaisuuden perusteella (Cameron & Rutland, 2008)." (Selvitys syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoista ja käytännöistä)
Yllä on esimerkki siitä, miten opettaja voi tahattomasti osallistua syrjintään. Opettaja ei ole näkemässä kaikkia syrjintä-tilanteita ja voi siksi kuvitella, ettei näitä tilanteita ole. Toisaalta opettaja ei välttämättä tunnista, että esimerkiksi oppilaiden hakeutuessa itse ryhmiin, voi tapahtua syrjintää. Näin ollen opettajan tulisi olla hyvin tietoinen siitä, mitä syrjintä eri muodoissaan on ja miten sitä voidaan erilaisissa pienissä arkisissa oppimisympäristön tilanteissa vähentää ja ehkäistä.
Koulukiusaaminen on joissain tapauksissa syrjintää. Toisaalta aina kaikissa muodoissaan se ei täytä syrjinnän tunnusmerkkejä, vaan voi perustua muuhun kuin syrjintää. Tarkastelen siksi koulukiusaamista tässä kirjoituksessa niiltä osin, kuin se täyttää syrjinnän tunnusmerkit. Koulukiusaamisen, tärkeän aiheen, kokonaisvaltainen tarkastelu on oma aiheensa.

"Yksi lähestymistapa syrjinnän vastaiseen pedagogiikkaan on tutkia millä tavoin koulu ympäristönä opettajineen ja oppikirjoineen edistää tai hankaloittaa eri sosiaalisiin ryhmiin kuuluvien oppilaiden oppimista. Toisin kuin usein kuvitellaan, oppilaiden suoriutuminen koulussa ei johdu pelkästään heidän älykkyydestään ja ahkeruudestaan. Sosiaalipsykologinen tutkimus on osoittanut, että ahkeruuden ja lahjakkuuden lisäksi koulu sosiaalisena ympäristönä vaikuttaa oppimiseen mm. oppilaisiin kohdistuvien ennakko-odotusten (ns. ”itsensä toteuttavat ennusteet”) ja stereotypioiden kautta…" "…tarkastellaan tutkimuskirjallisuutta itsensä toteuttavista ennusteista, stereotypioiden esiintymisestä koulussa, niiden vaikutuksista oppilaisiin, sekä keinoista vähentää stereotypioiden haittavaikutuksia ja tukea vähemmistöihin kuuluvia oppilaita opiskelussa." (Selvitys syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoista ja käytännöistä)
Stereotypiauhat ovat ongelma yhdenvertaisuuden kannalta. Tiedetään, että oppijan itsestään omaksumat ja opettajan oppijaan kohdistamat stereotypiat vaikuttavat opinnoissa menestymiseen. Vähemmistöryhmien oppijat kokevat usein itseensä kohdistuvia, esimerkiksi älykkyyteen liitettyjä stereotypioita, millä on suora vaikutus esimerkiksi koetilanteessa menestymiseen. On olemassa keinoja, joilla opettaja voi vähentää stereotypiauhkaa ja näiden keinojen käyttö olisikin erittäin tärkeää yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Oppijoille voi opettaa, että älykkyys on kuin lihas, joka voimistuu harjoittelemalla tai että vaikeudet koulussa ovat osa normaalia oppimisprosessia.
Oppikirjat voivat heikentää tai vahvistaa yhdenvertaisuutta. Aiheesta on kuitenkin olemassa suomalaista tutkimusta vain vähän, jos lainkaan. Englanninkielisissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että esimerkiksi sukupuolineutraalit ilmaukset kuten "his or her" sen sijaan että mainittaisiin vain "his", parantavat yhdenvertaisuuden toteutumista, sillä pelkän maskuliinimuodon käyttö heikentää naisopiskelijoiden oppimistuloksia. Jos sukupuolittuneisuuden osalta voidaan nähdä tällaisia vaikutuksia, mikä onkaan sen vaikutus, että oppikirjoissa ei esiinny juuri lainkaan vammaisia, eri kansallisuuksia ja sukupuolivähemmistöjä? Aivan varmasti tällä on iso merkitys näihin vähemmistöihin kuuluvien oppijoiden viihtyvyyteen ja oppimiseen.
"Ryhmienvälisiin suhteisiin vaikuttamaan pyrkiviä interventioita alkoi ilmaantua 1950 -luvulla ja laajemmin 1970–1980 -luvuilla (Stephan & Stephan, 2005, 432). Interventioita on kehitelty parantamaan etnisiä, kulttuurisia, uskonnollisia sekä muita yhteiskunnassa esiintyviä ryhmäsuhteita. Suhteiden parantamiseen pyritään yleensä asenteiden, tunteiden ja käytöksen muutoksen kautta." … "Suorien interventioiden julkilausuttuna tavoitteena on siis ryhmienvälisten suhteiden edistäminen. Epäsuorilla interventioilla pyritään samaan tavoitteeseen, mutta tavoite ei käy välttämättä ilmi osallistujille. Tiedonjakamiseen painottuvia menetelmiä ovat muun muassa luennot ja oppikirjat." (Selvitys syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoista ja käytännöistä)

Selvityksessä esitellään useita ryhmien välisiin suhteisiin vaikuttamaan pyrkiviä interventioita, ja otan niistä tarkasteluun lähemmin kontaktiin perustuvan menetelmän nimeltään yhteistoiminnallinen oppiminen. Yhteistoiminnallista oppimista on harjoiteltu ja on tapahtunut opeopinnoissa, joten siksi on mielenkiintoista pohtia sitä hieman lähemmin. Käyttämäni lähde kertoo, että "Yhteistoiminnallisen oppimisen interventiota on hyödynnetty pääasiassa ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksissa mutta sitä on kokeiltu myös korkeakouluissa", joten tämähän sopiikin oikein hyvin meille opeopiskelijoille, joista aika moni tulee ehkä toimimaan toisella asteella.
Yhteistoiminnallisen oppimisen interventiossa oppijat jaetaan noin viiden hengen ryhmiin. Ryhmien kokoonpano on mahdollisimman heterogeeninen. Silloin kun luokasta ei löydy useita eri etnistä alkuperää olevia tai useita vammaisia henkilöitä, voidaan käsittääkseni heterogeenisyyttä lisätä siten, että sijoitetaan ryhmiin eri tasoisia oppijoita. Käsittääkseni kuitenkaan tätä seikkaa ei lausuta ääneen, vaan ohjaaja pitää sen omana tietonaan. Ohjaajan täytyy tietysti tuntea oppijoita tässä vaiheessa jo jonkin verran. Metodin suomenkielinen nimi on palapeli. Kullekin ryhmän jäsenelle annetaan jokin oma tehtävä, esimerkiksi lyhyt teksti perehdyttäväksi. Yhden ryhmän jäsenillä on siis kullakin eri tekstiä. Jäsenen tulee lukea teksti ja opettaa sen sisältö myöhemmin muulle ryhmälle. Kustakin ryhmästä kerätään tekstin lukemisen jälkeen yhteen ne, jotka lukivat saman tekstin. Nyt tämä ryhmä pohtii, miten asia opetetaan muulle ryhmälle. Metodi perustuu kontaktiin ja siihen, että jokaisen panos on yhtä tärkeä. Neuvonpidon jälkeen kukin palaa takaisin alkuperäiseen ryhmään opettamaan asian omalle ryhmälleen. Metodin käyttö vaatii ohjaajalta hyvää osaamista sen käyttöön. Vaikka oppimistulokset ovat selkeästi parempia tällaisessa työskentelyssä ja ns. erilaisuus hyväksytään paremmin kuin ns. normaaliluokissa, ei ole tutkimustuloksia siitä, ulottuvatko hyödyt luokkahuoneen ulkopuolelle.
Ryhmien välisiä suhteita voidaan pyrkiä parantamaan myös esimerkiksi ryhmäkategorioiden rajoja muuttamalla. Kategorisointikeino, jossa säilytetään oma ryhmäkuuluvuus samalla kun omaksutaan uusi toisen ryhmän kanssa yhteinen ryhmäkuuluvuus, on eräs melko helposti käyttöön otettavissa oleva tapa. "Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ryhmäkuuluvuuden tunnetta sekä oman etnisen ryhmän edustajien että useita etnisiä ryhmiä sisälleen sulkevan koulun oppilaiden kanssa (esimerkiksi ”Minä olen suomalainen, hän venäläinen, mutta olemme molemmat Kruununhaan yläkoululaisia”). Ennakkoluulot toista ryhmää kohtaan vähenevät, kun jäsenet tulevat tietoiseksi itseä ja toista ryhmää yhdistävästä toisesta ryhmäjäsenyydestä. Yhteisen ryhmäkuuluvuuden korostuksen ohella säilytetään kuitenkin myös tietoisuus ryhmäeroista yhteisen ryhmän sisällä", kertoo lähteeni.

Tekstissäni olen nyt koettanut tuoda näkyväksi, mitä yhdenvertaisuus koulussa on ja miten opettaja voi sitä vahvistaa. Tässä vielä muutamia linkkivinkkejä, joihin itse kunkin kannattanee aihealueen tiimoilta tutustua:

• Kepa ry:n (Kehitysyhteistyön kattojärjestö) globaalikasvatuksen sivusto: www.globaalikasvatus.fi, josta
• Lasten ihmisoikeuskasvatuksen käsikirja Compasito: https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/pdf/Compasito_SU_pdf_nettiversio.pdf
• Opettajan opas syrjinnän estämiseen: https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/pdf/Kaverina_kaikille_2012.pdf
• SEIS (Suomi eteenpäin ilman syrjintää) -projektin tuottama koulutusmateriaali Kohti monimuotoisuutta: https://www.yhdenvertaisuus.fi/@Bin/114832/koulutusmateriaali-SEIS.pdf
• Tukari välittää -koulutusmateriaali: http://mll-fi-bin.directo.fi/@Bin/c9dbe39d4d75c90b715b2b2cd71e0de6/1487509305/application/pdf/1640012/Tukari%20v%C3%A4litt%C3%A4%C3%A4%20web.pdf
• ABC -ensiaskeleet rauhankasvatukseen: http://abc.rauhankasvatus.fi/files/ABC-ensiaskeleet_rauhankasvatukseen.pdf

Yllä olevat linkit esittelevät enemmän muita kuin kontaktiin perustuvia harjoituksia. Kouluissa on kuitenkin käytössä runsaasti myös kontaktiin perustuvia harjoituksia. Listaan nämä harjoitukset alle nimellä. Nimen perusteella voi kiinnostunut lukija etsiä lisätietoa lähteenä käytetystä julkaisusta "Selvitys syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoista ja käytännöistä":

• Elävä kirjasto
• Outo jengi -peli
• KiVa Koulu -toimenpideohjelma

2. Opettajan eettiset periaatteet

Kopioin tähän alkuun sivulta http://www.opettaja.fi/cs/oaj/opettajan%20ammattietiikka%20ja%20eettiset%20periaatteet ne virkkeet, joissa on mielestäni tiivistetty erityisen hyvin opettajan ammattietiikka.

"Ammatti edellyttää, että tehtävään valitut edustajat toimivat työssään korkeaa ammattietiikkaa noudattaen ja että yhteiskunta voi luottaa ammatin edustajien toimivan eettisesti ammatin kaikissa, usein myös vaikeasti määriteltävissä ja nopeaa päätöksentekoa vaativissa tilanteissa. Yhteiskunnan tulee voida luottaa ammatin edustajien korkeaan ammattitaitoon. 
Opettajan tehtävän vastuullisuus edellyttää jatkuvaa oman ammattitaidon ylläpitämistä. Se edellyttää myös erityistä herkkyyttä tunnistaa opetustyöhön liittyviä eettisiä ongelmia ja valmiutta toimia näissä tilanteissa korkeaa ammattietiikkaa noudattaen.
Vaikka ammattikäytäntöjä ohjataan laeilla, asetuksilla ja normeilla, ammattietiikka ei perustu pakkoon tai ulkopuoliseen valvontaan vaan sisäistettyyn käsitykseen ammatin moraalisesta vaativuudesta.
Opettajalla on merkittävä rooli myönteisten oppimiskokemusten syntymisessä sekä oppijan itseluottamuksen ja
sosiaalisen vastuullisuuden vahvistamisessa.

Hyvä ammattietiikka on yksi tärkeimmistä opettajan resursseista. Se ohjaa työhön ja ammattiin liittyviä vuorovaikutussuhteita. Opettajan työhön sisältyy oman toiminnan motiivien ja päämäärien eettistä pohdintaa ja arviointia.

Opettajan eettisten periaatteiden tarkoituksena on tuoda näkyväksi ja tiedostetuksi opettajan työhön aina kuulunut eettisyys."



Koen, että eettisten periaatteiden mukaan toimimista ei voi oppia lukemalla yhden kirjan tai osallistumalla yhdelle aihetta käsittelevälle kurssille. Voisiko jopa sanoa niin, että eettisiä periaatteita täytyy hengittää. Ne täytyy ottaa osaksi omaa päivittäistä tapaa olla ja toimia. Omaa toimintaa täytyy reflektoida melkeinpä jatkuvasti, jotta se voisi olla korkealaatuista eettisestä näkökulmasta. Tämä saattaa kuulostaa hyvin vaativalta. Onhan se ehkä sitäkin. Kumminkin, mitä enemmän eettistä pohditaan harrastaa, sen helpommaksi sen mukaisesti ammatissa toimiminen tulee. Yllä olevassa tekstissä kerrotaan, että "hyvä ammattietiikka on yksi tärkeimmistä opettajan resursseista" ja se ohjaa työhön liittyviä tilanteita. Näin ollen, kun kasvattaa omaa eettistä pääomaansa eli tätä tarvittavaa resurssia, tulee toiminta ajan myötä helpommaksi. Näin uskon.



Seuraavaksi olen poiminut sivulta https://www.oaj.fi/cs/oaj/opettajan%20eettiset%20periaatteet ne virkkeet, jotka hieman jäävät mietityttämään.

"Opettajan työssä tärkeää on myös hänen oma persoonansa, jonka kehittäminen ja hoitaminen ovat hänen oikeutensa ja velvollisuutensa.

Opettaja pyrkii oppijan lähtökohtien, ajattelun ja mielipiteiden ymmärtämiseen sekä käsittelee hienotunteisesti oppijan persoonaan ja yksityisyyteen liittyviä asioita.

Opettaja pyrkii voimavarojen rakentavaan yhdistämiseen ja löytämään tasapainon oman autonomiansa ja työyhteisönsä välillä.

Opettaja edustaa ennen kaikkea oppijan oikeuksia ja etuja, tarvittaessa kriittisestikin."



Ensimmäinen kommentti, jonka mukaan opettajan työssä täytyy kehittää persoonaa, mietityttää. Muistan Liisa Keltikangas-Järvisen (persoonallisuustutkija) todenneen, että työtä ei tehdä persoonalla vaan ammattitaidolla. Yllä oleva on hieman ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa. Ja itsestänikin tuntuu hieman rankalta vaatimus siihen, että opettajan työtä voisi tehdä vain tietynlaisella persoonalla, koska persoonallisuus on kuitenkin suhteellisen pysyvä ominaisuus. No, tämän asian käsittelyyn täytynee jokaisen opettajan vain löytää jonkinlainen tasapaino: missä määrin kehitän tässä nyt persoonaani ja missä määrin ammattitaitoani.



Toinen kohta on minusta varsin selkeä. Opettajan tehtävä on pyrkiä ymmärtämään ja tukemaan jokaista oppilastaan. Opettaja saattaa huomata kielteisiä tunteita kohdatessaan jonkin oppilaansa, mutta hän ei saa antaa sen näkyä. Hänen tulee huomata omat tunteensa ja pystyä pitämään erillään oppilaan kohtaamisesta ja osattava käsitellä niitä toisaalla.



Kolmas kohta on tärkeä. Opettajan työ on kai ollut perinteisesti hyvin itsenäistä, jopa yksinäistä. Nykyään nähdään kuitenkin yhdessä työskentelyn ja vertaismentoroinnin hyödyt, joten opettajan on oltava valmis päästämään kollegansa omalle tontillensa, voidakseen kehittyä ja voidakseen kehittää työtään yhdessä muiden kanssa.



Neljännessä kohdassa palaamme ehkä kysymykseen siitä, missä määrin opettaja toimii persoonallaan ja missä määrin ammattitaidollaan. Muotoilisin asian itse niin, että opettajan persoona voi olla sellainen, että yksityiselämässään hän ei lähde helposti ns. barrikadeille puolustamaan heikoimpien oikeuksia, koska se tuntuu hänestä vaikealta. Opettaja voi olla vaikkapa persoonaltaan introvertti, jolle kuvattu toiminta tuntuu vaikealta. Työssään opettajana hänen täytyisi kuitenkin kehittää ammattitaitoaan siihen suuntaan, että hän pystyy puolustamaan rohkeasti oppilaidensa oikeuksia.



Comeniuksen vala



Comeniuksen valaan on tiivistetty opettajan ammattietiikka.

Vala on eettinen ohjenuora, jolla ei ole juridista velvoitetta. Se on rinnastettavissa lääkärien Hippokrateen tai insinöörien Arkhimedeen valaan. Opettajien vala on nimetty 1600-luvulla vaikuttaneen kasvatusfilosofi Johan Comeniuksen mukaan.